Johan taas on aikoja eletty. Kauhea elämän mullistamisvimma meneillään, haluaisin remontoida itseni ja elämäni täysin, maalata sydämen seinämät ja vaihtaa sielun verhot. Ja kyllä, juuri niin kaunokirjallinen on olo ollut viime aikoina. Kuvittelen kai, että voin aina aloittaa puhtaalta pöydältä kun vain haluan. Ja niin olen yrittänytkin, tosin yleensä tuloksetta. Nyt kuitenkin olen päättänyt, PÄÄTTÄNYT isoilla kirjaimilla, että tällä kertaa muutos on todellinen ja viimeinenkin pölyhiukkanen lakoaa maahan jalkojeni alla. Aika ottaa oikeasti ohjakset omiin käsiini, onhan tämä oma elämäni jonka elän vain kerran.
Aloitin helpolla: leikkasin hiukset aivan lyhyiksi ja värjäsin shokkivärillä. Pelkästään se tuntui vapauttavalta, mutta ei tosiaankaan riittävältä, lähinnä se puhalsi vain lisää tuulta kytevään tuleen. Seuraava askel on oma asunto. Kyllä, ikioma pyhättö, oma paikkani jossa viimeinkin saan olla vain itseni ja hiukan liian laajan ajatusmaailmani kanssa. Tottakai luopuminen tutusta ja turvallisesta, hyväksi todetusta, asumisjärjestelystä tuntuu omalla tavallaan pahalta ja haikealta, mutta juuri sitä tämän oli tarkoituskin teettää: miten voisin muuttua jos mikään ei tuntuisi miltään? Tänään se kaikki tuntui virallistuvan, kun laitoin menemään asuntohakemuksen kaupungille. Nyt vain sormet ristissä toivon parasta!
Kolmas tavoite on vihdoinkin irtautua lentokentästä. Olen ruikuttanut siellä aivan liian kauan, ihan liian monta päivää elämästäni on kulunut hukkaan miettien mikä olisi paras ja tehokkain tapa järsiä käsi irti. Ihan vain siksi, ettei tarvitsisi enää kerätä yhtäkään roskaa, jonka porvari rotat ovat heittäneet olkansa ylitse lattialle. Niin... turhauttavaa ja energiaa syövää. Toisaalta jos keksisin parhaan ratkaisun nyhtää käsi irti, ei se välttämättä niin turha tieto olisi, heh...
Olen vannoutunut uskomaan, että näillä muutoksilla saavutan omaan henkilökohtaiseen elämääni paljon hyvää. Se, että saan tilaa hengittää, on jo paljon. Eihän mikään elävä pysy hengissä ilman happea, miten siis minä? Rakastan uutta elämääni paperilla jo nyt.
Olen niin monta vuotta lykännyt oman itseni tutkiskelua, että jo on korkea aika. Haluan oppia tuntemaan itseni. Kuka olen, mitä tunnen, mistä pidän, mitä haluan elämältäni, mitä ajattelen asioista, mitkä ovat todelliset arvoni? Näitä kysymyksiä haluan pohtia oman asunnon seinien sisällä, yksinäisyydessä. Haluan vain löytää sisäisenrauhan, onko se liikaa vaadittu?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti