Uuden alku

Oon silloin tällöin avannut blogin ja koittanut kirjoittaa jotain, sulkenut sen sitten taas ja yrittänyt myöhemmin uudestaan. Mulla ei ole rehellisesti sanoen ollut mitään mistä kirjoittaa. Mä oon tottunut purkamaan tänne mun pahaa oloa, tää on ollut mulle väylä saada ajatukset sanoiksi. Mä tiedän että tälläinen on varmasti monen mielestä huomiohuoraamista, ja sitä se varmaan jollain lähes tiedostamattomalla tasolla on ollutkin. Silloin kun kaikki tuntuu musertavalta ja paskalta, siitä saa jotain tyhjää lohdutusta kun tietää että jengi lukee mun ajatuksia, että ihmiset tietää mitä ajattelen. Olen ihminen joka inhoaa itseään ja toivoo samalla epätoivoisesti muiden rakastavan.

Viimeksi oon kirjoittanut maaliskuussa ollessani päiväosastolla. Se oli kymmenen viikon helvetti, mutta silti täytyy myöntää, että siitä lähti ylämäki. Tai sitten se johtui keväästä ja auringosta ja lääkkeistä ja tähtien oikeasta asennosta, en tiedä. Sen verran tiedän, että nyt menee helvetin paljon paremmin kuin viime vuonna samaan aikaan, ja se tuntuu ihan hullulta. Hassua ajatella etten oo voinut käydä edes kaupassa yksin silloin!

Mä oon jotenkin pala palalta koittanut rakentaa mun elämää kasaan, vaikka takapakkeja tulee koko ajan. Välillä tuntuu siltä että haluaa vaan luovuttaa ja vajota takaisin pohjalle, ei usko aina riitä siihen että kaikki vielä joskus saattaa loksahtaa paikoilleen. Saatan edelleen saada paniikin isossa ihmisjoukossa, pelkään puhua vieraille ihmisille, itku on välillä tosi herkässä, en edelleenkään puhu vapaaehtoisesti puhelimessa ja mitä näitä nyt on. Ero on kuitenkin se, että enää en makaa sängyn pohjalla itkemässä vuorokauden ympäri toivoen että kuolisin vaan mahdollisimman pian pois täältä. Mä teen asioita ja tapaan ystäviä. Musta elämä on ihan kivaa välillä.

Mä haluaisin uudistaa tän koko blogihomman myös. Mä haluaisin lopettaa henkilökohtaisten asioiden purkamisen netissä ja keskittyä puhumaan niistä niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa haluan jakaa mun elämän. Oon harkinnut uuden blogin luomista ja vanhan tuhoamista, mutta ainakin vielä oon tähän sen verran kiintynyt, etten tohdi tehdä sitä. Sen sijaan koitan pikku hiljaa tehdä jotain muutoksia ulkonäköön ja ennenkaikkea sisältöön. Lupaan miettiä tarkemmin mistä haluan puhua ja mitä kannattaa puhua. En siis sano että mua kaduttaa nämä asiat mistä oon kirjoittanut, se oli tosi puhdistavaa. Ennemminkin ajattelen enemmän itseäni, tulevaisuuttani ja netin vaikutusta siihen. 

Nokka pystyyn ja kohti uusia pettymyksiä ja muita kliseitä!