Kuinka paljon stressiä voi aiheuttaa kauan odotettu reissu Eurooppaan ihanien tyttöjen kanssa? Vaikka ollaan ihan hyvässä vauhdissa (lomat ok, keikka- ja lentoliput hankittu, majoitus Lontoossa ja Milanossa ok) silti tuntuu ettei aika riitä... Ehkä eniten stressaa se, ettei ole vielä hajuakaan siitä kuinka päästään takaisin ja kuinka kipeiksi joudumme itsemme maksamaan siitä.
Onneksi innostus on kuitenkin suurempaa kuin stressi. Odotan ihanaa reissua vaikka kai sen jo tietää, ettei kaikki varmastikaan mene ihan suunnitelmien mukaisesti. Toisaalta yllätykset ovat (ainakin omasta mielestäni) täysin tervetulleita!
Tässä kaiken suunnittelun lomassa kaikenlainen matkakuume vaan kohoaa päivä päivältä, ja haluaisin jatkaa kesä reissaamista vielä heinä- elokuussa Santun kanssa. Olisi kiva lähteä Saksaan, Pariisiin, Islantiin tai vielä pidemmälle esim. Indonesiaan ja Australiaan... tai edes Ahvenanmaalle! Mietiskelin juuri, että olisikohan ihan järjetön idea lähteä polkemaan Ahvenanmaalle? Ei nyt välttämättä ihan Helsingistä saakka, mutta vaikka jostain Turun suunnalta. Mitä tässä nyt olen ehtinyt ottaa selvää, niin pyöräily ko. maassa on kuulemma tosi helppoa ja maisemat mahtavia. Oltiin 6. luokalla luokkaretkellä Ahvenanmaalla ja omat muistotkin sieltä ovat vaan myönteisiä. Niina tahtoo seikkailemaan!
Luulen kyllä, että kun päästään pois tyttöjen reissulta, niin en halua taas vähään aikaan lähteä reppureissaamaan! Ainakin Amerikan reissun jälkeen muistan kuinka vannoin, että seuraava loma saa luvan olla pakettilöhöloma jossain Kanarialla :D Mutta eipä ole näkynyt sellaista vieläkään.
EDIT// Niin... yleissivistys 10+, eiköhän Ahvenanmaa kuitenkin ole ihan osa tätä Suomenmaata. Sanottakaan siis ko. mestassa :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti