Tässäkö elämä on?

Luin tänään vähän uutisia ja tuli tosi kylmä olo. Kaikkialla on tapettu ihmisiä. On luonnonkatastrofeja on räjähdyksiä on sotia on kiusaajia on itsemurhia ja joukkomurhia. On jopa yksinäinen valas keskellä Tyyntämerta joka aiheuttaa ainakin mulle pahanmielen! Työkaveri sanoi tänään "sitten kun ne ei enää ole uutisia, niin sitten menee huonosti". Mutta onko mikään enää uutinen? Onko oikeasti kenellekään iso yllätys että joku ampuu kadulla ihmisiä tai että sodan keskellä siviilejä kuolee? Tai ylipäänsä että pahaa tapahtuu? Uutisoidaanko nykyään vain herkemmin kuin ennen vai onko väkivallasta tullut arkipäivää kaikkialla? Ja jos on niin miksi?

Voisi vain täyttää koko tämänkin tekstikentän kysymyksellä MIKSI, mutta ketä se auttaisi? Teininä angstaaminen oli helpompaa kun pää oli vain täynnä omia ongelmia, mutta nyt sinne mahtuu jo muitakin. Kukaan ei kuitenkaan kysynyt lupaa multa, missään vaiheessa en antanut lupaa maailman räjähtää pääni sisällä. Epäreilua.

Jotta ei kuitenkaan oltaisi ihan niin synkkiä, niin jotain kivaakin: Santtu oli tänään ihana ja vei mut työpäivän jälkeen yllätyksenä eläviinkuviin katsomaan Sacha Baron Cohenin Diktaattorin! Mun mielestä se oli vaan NIIN loistava, hyvä ettei ihan itkuksi mennyt. Ihanaa että joku uskaltaa tehdä jotain noin kohahduttavaa. Voi olla että liioittelen, mutta mulle se oli lähellä taidetta :D