Mulla on aina ollut käsittämätön tapa maalailla ihan ihmeellisiä harhakuvia kaikista asioista. Kuvittelen mielessäni asioiden kulun, kaiken mitä muut tulevat sanomaan ja tekemään, miltä asiat näyttävät ja tuntuvat. Sitten petyn hirveästi kun karu totuus paljastuu kerta toisensa jälkeen: mä en itse pyöritä tätä maailmaa, enkä voi päättää asioiden kulkua. Joskus tuntuu kuin seuraisin tapahtumia vierestä ja voin niinä hetkinä niin hyvin samaistua elokuvaohjaajiin, jotka eivät vaan saa asioita kulkemaan visionsa mukaan. Se turhauttaa ja suututtaa. Ihan kuin mulla olisi käsissä marionettinukkejen narut, mutta ne on leikattu poikki ja nuket jouksevat vapaina!
Oman elämän elokuvaa ei ole niin helppoa ohjata kuin nuorempana luulin. Ehkä mä sen takia olen jo lapsena ollut niin omapäinen; mä olen vaan turhautunut kun asiat ei mene niinkuin haluaisin. Toisaalta ketä ei olisi edes joskus ko. asia ärsyttänyt? Mä vaan en taida vieläkään ymmärtää sitä. Kerta toisensa jälkeen itsepintaisesti käsikirjoitan tulevat päiväni ja matkani.
Ehkä mun pitää vaan ryhtyä hulluksi diktaattoriksi. Tai sitten vaan vähän höllätä ohjaksia. Mutta oli miten oli, nyt on KESÄ ja olen varma että tulee olemaan yksi parhaista vähään aikaan! Tehtiin tänään ensimmäinen kannullinen sangriaa ja käytiin Suomena Linnassa piknikillä, toivon paljon tälläisiä päiviä lisää. Paljon kavereita, aurinkoa, rakkautta ja heinäkuussa MANSONIA niin paljon kuin sielu kestää <3 Lontoo, Lontoo, Lontoo! Milano, Milano, Milano! Kuumat kesä kadut, pakahdun!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti