tässä elämä on

Aina välillä sitä pysähtyy miettimään ja tajuaa, kuinka onnekas sitä onkaan. Miten voi olla mahdollista, että yhdelle ihmiselle kasaantuu elämässä niin paljon ja niin hienoja asioita? Johtuuko se siitä, että on saanut alkuvaiheilla kannettavakseen niin paljon surua ja tuskaa, että on kasvanut vahvemmaksi ja valmiiksi kantamaan kasapäin onnea? En tiedä, mutta pelkään vain, että tästä kynnys romahtaa takaisin pohjalle on todella, TODELLA, korkea. Auts, jos niin käy, tulee sattumaan aikatavalla. Vaikka sitä ei haluaisi ajatella, joskus ajatus vain juolahtaa mieleen. "Mitä jos..."


Totesin, että luovuus ei onnistu täysin ilman tuskaa. Ja totesin myös, että minulle tuskaa aiheuttaa tuskattomuus. Vielä pari vuotta sitten olin kauhuissani terapiasta: mitä sitten teen, jos saatte tuskani katoamaan? Mitä käy, kun koko elämäni pohja, ainoa tuntemani tunne ja luovuuteni perusta, viedään minulta pois? Niin, nyt olen ominpäini rämpinyt siihen pisteeseen. Enkä osaa vastata vieläkään kysymykseen. Tunne on uusi ja outo, mutta pidän siitä. Kivulle oli oma aikansa, tämä hetki on varattu onnelle. Huomisesta en tiedä, enkä tahdokaan: tiedän vain, että rakastan sitä kaikesta huolimatta! Jos jotain olen lyhyen elämäni aikana oppinut on se, ettei mitään tunteita pidä kieltää tai inhota, sillä jokainen niistä on osa minua. Jokainen niistä vie minua eteenpäin.

Aloin lukea vanhoja blogitekstejäni, joita en koskaan ole julkaissut, ja lukiessani en voinut miettiä mitään muuta, kuin "miksi?"? Vaikka itse sanonkin, olen mä jonkin verran osannut ilmaista itseäni, vaikka aina kirjoittaessa tuntui, kuin en saisi mitään aikaiseksi. Ehkä mä saan näistä vanhoista väkerryksistä uutta voimaa taas kirjoittaa elämästä.

Yritin osallistua tänä vuonna National Novel Writing Month-hässäkkään, jonka idea on siis kirjoittaa oma romaani kuukaudessa. Siis tässä kuussa. Siis 50 000 sanaa kuukaudessa. Olenko kirjoittanut noin 25 000 sanaa tähän mennessä? No en ole, olen kirjoittanut alle 1000 sanaa. Miksen mä osaa kirjoittaa koskaan silloin, kun päätän että kirjoitan? Siitä huolimatta päätän, että alan taas kirjoittaa blogia. Vannon... Okei, kirjoitan ainakin useammin kuin vuoden välein.

Koska nyt on syksy, on uudistumisen aika. Olen aina kokenut syksyn ikäänkuin uuden vuoden alkuna: voi aloittaa taas uudelta ja puhtaalta pöydältä. Ehkä nyt tosiaan on hyvä aika aloittaa kirjoittaminen.