Just to see what it'd be like to
Feel your pain, you feel mine
Go inside each other's mind
Just to see what we find
Look at shit through each other's eyes
Mä oon taas siinä helvetin limbossa, siinä jossa oon liian väsynyt tehdäkseni millekään mitään, mutta liian levoton vain ollakseni. Musta tuntuu kuin yrittäisin nousta ylös koskaan onnistumatta. Ihan kuin kävelisi tosi liukkaalla pinnalla. Mä kompuroin ja haparoin, mutta pysyn vain aloillani. Mua itkettää ja suututtaa koko ajan, mä oon tosi onneton. Jos joku kysyy, että miksi, en mä osaa vastata. Kai siksi että olen minä. Siksi että joudun heräämään uuteen aamuun. Siksi että oon niin kamalan väsynyt. Tunnit tuntuvat vuosilta ja päivät vuosikymmeniltä. Mä olen elänyt pidempään kuin ihmisen kuuluisi elää, mä oon venynyt äärimmilleen. Silti kuitenkin ollen ihan liian pieni ollakseen näkyvä. Ja samalla tuntuu kuin olisin kaiken keskipisteenä. Eilen en uskaltanut lähteä kauppaan, koska pelkäsin kaikkien inhoavan mua. Tänään uskaltauduin hakemaan kissanruokaa lähikaupasta ja purskahdin melkein itkuun kassalla, sillä olin ihan varma kaikkien tuomitsevan mut huonoksi kissanomistajaksi koska ostin Whiskasia.
Miten voi samaan aikaan olettaa kaikkien olevan kiinnostuneita mun tekemisistä, liikkeistä ja ajatuksista ja samalla tuntea hirveän lohdutonta ja syvää yksinäisyyttä ja näkymättömyyden tunnetta? Mulla on myös tyhmä olo sanoa, että hei, mä oon tosi yksinäinen. Mulla ei oo oikeutta siihen, mulla on ystäviä ja perhe, mulla on niin paljon ihmisiä joille soittaa ja joita nähdä. Joillakin ihmisillä ei oikeasti ole ketään. Silti mä kuljen kädet taskuissa katse maassa miettien, että mä kuolen yksin. Nää on mun low pointteja elämässä.
Eilen itkin lähes koko illan ja yön omille mielikuvilleni. Mä kelasin elämää eteenpäin ja näin vaan pahaa. Mä meinasin jo soittaa J:lle että sen pitää jättää mut nyt heti, en kestänyt yhtään ajatusta siitä, että mä levittäisin mun huonoa oloa siihen. Tai että vetäisin sen mukanani siihen tulevaisuuteen jonka näen mielessäni. Tällä hetkellä mä oikeastaan luulen, että haluaisin vaan työntää kaikki ihmiset pois mun luota. Enkä mä osaa päättää onko se itsekäs tapa ajatella vai ei, että päättäisin muiden puolesta mitä mä merkitsen niille. Mulla on vaan niin toivoton, ruma ja inhottava olo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti