Mmmm, ihana aloittaa aamu loikoilulla ja Tehosekoittimella. Ja sisäinen sadistini hymyili leveästi, kun omia-aikoja herätessäni kello yksitoista nolla nolla kävelin vessaan ja huomasin, että siellä se kämppikseni iloisesti vielä nukkui. Taisin tiedostaa häntä paremmin, että nyt oli maanantai-aamu ja että koulut yleensä alkavat siinä kahdeksan, yhdeksän maissa. Hihii, toisen herättäminen on niin mukavaa. Ehkä tästä päivästä tulee vielä hieno!
Innostuin tässä myös vähän selailemaan kuvavarastojani koneen perukoilta. Harmikseni tajusin, että suurinosa muistoistani digitaalisessakuvamuodossa katosivat jo aikoja sitten (tästä on syytettynä ikivanha museosta varastettu laatikko, joka köhi ja röhi pahemmin kuin vuosisatoja ketjuun polttanut vaari), ja se vähäinen loppu virui äitini luona, pikkusiskoni armoilla. Tietenkin hyvin salasanalla varustettuna. No, oli tällekin ehtinyt eksyä muutamalta reissulta kuvia, ja sekin sai hymyn huulilleni. Voi että kun ollaan onnellisia ihmisiä! Oikeasti, se kaikki mitä tässä elämässä on tapahtunut, jokainen niistä kyynelistä ja naurunpurkauksista, on tehty tunteella ja syystä. Nothing can stop us now, we're the ones who born to live that life.
Ruisrock vuosimallia 2009. Alku kesästä mietin, että ei tästä tule mitään: olen joko töissä, tai sitten en, jolloin minulla ei olisi penniäkään rahaa. Samoin Sinnan ja miun suunnitelmat menivät ihan ristiin, sillä hän halusi tulla katsomaan vain Slipknotia, ja minä taas kiertää, rakastaa ja elää jokahetken. No, kaikki meni paremmin kuin olisi voinut kuvitella. Oikeasti rakastin elin ja olin koko viikonlopun! Tehosekotin sekoitti meitä, Turku hyväili. Maailma oli meidän ja me tykättiin!
Innostuin tässä myös vähän selailemaan kuvavarastojani koneen perukoilta. Harmikseni tajusin, että suurinosa muistoistani digitaalisessakuvamuodossa katosivat jo aikoja sitten (tästä on syytettynä ikivanha museosta varastettu laatikko, joka köhi ja röhi pahemmin kuin vuosisatoja ketjuun polttanut vaari), ja se vähäinen loppu virui äitini luona, pikkusiskoni armoilla. Tietenkin hyvin salasanalla varustettuna. No, oli tällekin ehtinyt eksyä muutamalta reissulta kuvia, ja sekin sai hymyn huulilleni. Voi että kun ollaan onnellisia ihmisiä! Oikeasti, se kaikki mitä tässä elämässä on tapahtunut, jokainen niistä kyynelistä ja naurunpurkauksista, on tehty tunteella ja syystä. Nothing can stop us now, we're the ones who born to live that life.
Ruisrock vuosimallia 2009. Alku kesästä mietin, että ei tästä tule mitään: olen joko töissä, tai sitten en, jolloin minulla ei olisi penniäkään rahaa. Samoin Sinnan ja miun suunnitelmat menivät ihan ristiin, sillä hän halusi tulla katsomaan vain Slipknotia, ja minä taas kiertää, rakastaa ja elää jokahetken. No, kaikki meni paremmin kuin olisi voinut kuvitella. Oikeasti rakastin elin ja olin koko viikonlopun! Tehosekotin sekoitti meitä, Turku hyväili. Maailma oli meidän ja me tykättiin!
Ehkä yksi mieleenpainuvimmista reissuista. Käytiin Joensuussa, Imatralla, Kouvolassa, Porissa, Raumalla, Eurajoella ja ties missä! Liftaus-reissumme kyytikuningas taisi olla itse Ari Koivunen: pelastajamme ja no... pelastajamme. Istuimme jossakin päin Rauman loputtoman pitkää tietä, söimme kylmää roiskeläppä-pizzaa, joimme jugurttia suoraan purkista ja olimme väsyneitä. Kukaan ei osannut kertoa meille selvää reittä Euraan, vaikka kuinka montaa vastaantulijaa häirittiinkin. Pian naurunmellakka alkoi, kun huomasimme horisontissa lähenevän valkoisen, liian tutuksi käyneen, pakun ajavan meitä kohden. Käkättämiselle ei meinannut tulla loppua, kun kaiken lisäksi auto alkoi hitaasti jarrutella kohdallamme, ja ikkunasta pisti esiin ison A:n pää, joka virnistellen käski kyytiin sillä, "varmaan sama määränpää meillä kaikilla?"
Nämä taas ovat näitä elämän vaatimattomimpia kokemuksia, mutta niitä kaikkein onnellisimpia! Hannele eksyi meille joku päivä x ja korkkasimme muutaman juoman. Kotonakin voi olla kivaa ja juhlia voi ihan koska vain, se ainakin on tultu todistettua!
Kaiken kaikkiaan tämä elämä on ihan jees. Rentoo ja sillai, juu knou? Minä ainakin tykkään nyt kovin, eikä edes edessä oleva työpäivä ja kiire haittaa: elämän ja jatkan elämää!
Nalkutus siitä
Ettei mitään tapahdu
On asenne joka ei tiedä hauskaa
Pullo viiniä
En mä tiedä mitä pitäis tehdä
Ehkä ennemmin tuubi liimaa
Mä hengaan baarissa
Tai kadulla
Jossain kuppilassa
Jossain putiikissa
refrain:
Mä oon vaan jätkä
Joka diggaa rock 'n' rollista
Oon vaan jätkä
Joka diggaa olla sekaisin
Oon vaan jätkä
Joka pukeutuu resuisesti
Mä oon vaan mä ja mä jatkan elämää
Kyllästynyt valituksiin
Oon valmis hauskanpitoon
Ystävystyn ihan kenen kanssa vaan
Ootko siellä jossain sinä
Joku kuten minä
Jos oot niin toivon että tavataan
Mä hengaan baarissa
Tai kadulla
Jossain kuppilassa
Jossain putiikissaTehosekoitin- Joku kuten minä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti