Olen viimepäivinä miettinyt kovasti elämääni. Olin niin tiukasti kiinni siinä uskossa, että kaikki muuttuu väkisinkin kun elämässä tapahtuu muutoksia. Uusi asunto, uusi parisuhde status, uusi tukka, uudet ystävät, uusi harrastus... Kaikkea uutta tapahtuu, mutta pikku hiljaa alan sisäistää sen kylmän faktan, ettei mikään noista asioista muuta sisintäni millään tapaa.
Ympäristö on uutta mutta sisältö vanhaa. Ja sen muuttamiseen ei tunnu mikään auttavan. Olen monena iltana ja aamuna käräyttänyt itseni istumassa sängyllä sylissäni tietokone ja avoimessa välilehdessä Facebook. Niinä havahduksen hetkinä tajuan, että kaikki ne pienet ihanat asiat, kävelyt puistossa, kirpputorikierrokset, satamassa hengailu, ratikkaseikkailut sun muut joita olin kaavaillut iltapäivien ratoksi, ovat toteuttamatta. Samoin se koko asenne elämää kohtaan. Entiseen verrattuna olo on lähinnä vain hiukan kylmempi ja tyhjempi.
Sen tyhjyyden haluaisin täyttää uusilla ajatuksilla, toiveilla ja teoilla. Haluaisin lopettaa "teen sen sitten huomenna" asenteen ja vihdoinkin TAJUTA, että elämä voi oikeasti päättyä jo tänään. En todellakaan halua peltätä tai tehdä asioita siksi, etten uskalla jättää tekemättä. Tahtoisin tehdä asioita spontaanisti, koska elän nyt. Olisi mahtavaa jos joku päivä kykenisin olemaan täysin sellainen ihminen joksi itseni tunnen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti