Mun tulevat rakkaat! Ne on niin pieniä ja söpöjä, meen ihan pähkinöiksi aina kun näen ne!
Perjantaina mentiin muutaman luokkakaverin kanssa Kallioon perjantai oluille ja siidereille. Se oli tosi kiva viikonlopun aloitus, mä vaan pidän niin paljon niistä pojista! Perjantai-ilta meni rauhallisesti Arabiassa löhöillen aina siihen saakka kun J-J lähti töihin ja mä kömmin kotiini nukkumaan ajoissa. Lauantaina näin Santtua Helsingissä, käytiin syömässä ja ostelemassa mun tuleville kissoille kaikkea kivaa ja hyödyllistä. Siitä jatkoin Sinnan luokse Kallioon (musta on niin siistiä. että Sinnakin asuu nyt yksin ja keskustassa!) jossa vähän funtsailtiin Sinnan sisustusta. Ja otettiin pitkästä aikaa mäkkiläski-kierros ja istuttiin varmaan lähemmäs puolitoista tuntia juoruamassa siinä lähimäkissä. Sunnuntai aamuna menin takaisin Arabiaan uniseuraa hakemaan ja noustiinkin ylös vasta joskus myöhään päivällä. Sängyssä loikuilu on vaan jotain parasta! Päätettiin lähteä J-J:n kämppiksen ja sen tyttöystävän kanssa "tuplatreffeille" illalla ja käytiin katsomassa Elysium. Se oli niiiiiiin hyvä, ei yhtään harmittanut maksaa siitä ylihintaista lippua ja jättää tilille vain 45senttiä. Mielettömän hienot taistelukohtaukset ja lavasteet, kannattaa tosiaan käydä katsomassa vielä kun ehtii! Napattiin sen jälkeen kaupasta muutamat oluet ja siiderit matkaan ja mentiin löhöämään Arabiaan. Niin ihanaa kun vapaat tuntuu niin pitkiltä.
Maanantain synkkä ja kylmä aamu pudottikin sitten takaisin maanpinnalle. Jo pelkästään se, että koko muu asukaskunta jää nukkumaan ja itse joudun laahustamaan ihan liian aikaisin ratikalle, oli tosi rankkaa. Puhumattakaan siitä, että meillä oli maailman kamalimmat neljä aamutuntia.... Sähköppi. Ihan jees, joo, mutta ei, ei tänään. Ja vielä meidän matikan/fysiikan maikan kanssa, joka on kuin mikäkin ankeuttaja (luokkakaverin hyvinkin kuvaava nimitys sille miehelle). Yritä nyt oppia jotakin, kun ihan kaikki, oikeasti, _ihan kaikki_, on pääteltävissä. Kun seuraavan kerran kuulen jonkun suusta lauseen "se on ihan pääteltävissä", revin varmasti kyseisen henkilön pään irti. Ihan oikeasti. Päähän nousee varmaan kaunis kuhmu kaikesta siitä pään pulpettiin hakkaamisesta. Toivoin koko ajan, että joku puukottaisi tai ampuisi mut, se olisi ollut inhimillisempää. En vaan käsitä miten voin olla niin tyhjä pää, etten tajua niitä laskuja ollenkaan. Saatanaan kytkennät ja resistanssit, mua ei nyt jaksa kiinnostaa! :D
Välillä oikeasti tarvitsisin jonkun iskemään mua raipalla ja patistamaan oppimaan, joskus osaan olla niin laiska ettei mitään rajaa :(
Yritän aina lohduttautua sillä, että pohjimmiltaan kyse on lentokoneista. Ja lentokoneiden takiahan tuolla olen. Mä olen halunnut tota jo monta vuotta, ja nyt kun olen siellä en todellakaan voi luovuttaa. Joku päivä mä vielä suunnittelen ja rakennan lentäviä peltilehmiä, ehkä pitää vaan koittaa saada typerät kaavat tallennettua päähäni... Turhan rankka ajatus tällä hetkellä.
Learjet meidän hellän käsittelyn alla... se selvisi jotenkuten hengissä, tunkille
kävi vähän huonommin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti