Mulla on ihan järkyttäviä kipuja tällä hetkellä, eikä edes fyysisiä joita olisi helpompi kontrolloida ja sietää. Mä veikkaan että tää mun kipu on vähän samantyylistä kuin haamusäryt. Polttaa sellaiseen jota ei ole olemassa. Tai sitten pitää alkaa uskomaan sieluun ja siihen, että omani on vahingoittunut. Oli se mitä tahansa, se ajaa mua pohjaan aika huolella.
Mä inhoan sitä illalla ja aamulla vellovaa oloa, joka johtuu jaksamisen pakosta. Pakko herätä aamulla, pakko jaksaa seuraavaan päivään. Ja taas seuraavaan. Muiden takia jaksaminen on ihan ok, mutta tosi uuvuttavaa: sä annat muille itsestäsi koko ajan osaamatta pyytää mitään takaisin. Tuntuu oudolta etsiä itsestään annettavaa muille, kun olo on niin tyhjä koko ajan.
Tai sitten tää vaan on erityisen huono viikko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti