tässä elämä on

Tunti sitten julkaisin edellisen tekstin. Tää on nyt loistava esimerkki siitä, miten mun mieli hypähtelee laidasta laitaan. Mulla on säännöllinen lääkitys sekä illalle, että aamulle. Kappas vaan en tajunnut käydä tänään apteekin kautta hakemassa iltalääkkeitä, niitä jotka tasaavat mieltä ja auttavat nukahtamaan. Täällä mä makaan sängyssä ja tuntuu kuin kuolisin. Mulla on tosi avuton ja yksinäinen olo, pelkään kaiken romahtavan niskaan. Vihaan itseäni ja sitä, mikä katsoo mua takaisin peilistä. Inhoan jokaikistä senttiä kehossani. Ruma, muodoton, myökky. Revitty, rikottu ja kolhittu. Mieli on sekaisin kuin olisin pyörinyt pari kierrosta ylimääräistä tehosekoittimessa. Kun katson itseäni, en näe mitään muuta kuin rumaa. Samaan aikaan ajatus harhailee, kulkee aivan liian nopeasti.

Minä, sinä, nyt, eilen, lapsena, viime vuonna, loppu kesästä? Näinkö viimeyönä samaa unta kuin viimeviikolla, vai tuntuuko se vain siltä? Monelta pitää herätä aamulla? Kissoilla ei ole aamuksi ruokaa. Onkhan J-J pettynyt? Miksen voi olla kauniimpi ja lyhyempi? Mikä kaatopaikka mä olen tälle elämälle olevinaan?

Ehkä pitäisi vaan vetää syvää henkeä ja rauhoittua. Toisaalta jos vedän keuhkot täyteen ilmaa, pelkään että ratkean. Tässä olossa se sinänsä voisikin olla ihan hyvä ratkaisu. Itkettää, mutta kyyneleitä ei kuulu, ei näy. Jos joku haluaa tietää, miltä ahdistus tuntuu, tee perässä:

1. Haukkaa henkeä.
2. Ota taiteltu, märkä pyyhe.
3. Tunge se naamallesi ja pidätä hengitystä.
4. ... jatka sitä hengityksen pidättämistä. 
5. Haukkaa lisää henkeä sen verran kuin märän pyyhkeen läpi saat.
6. Odota että joku tulee lyömään nyrkillä palleaan, mutta muista pitää keuhkot täynnä ilmaa.

Se taitaa olla aika lähellä. Odotus on tuskaista, mutta se isku vasta ikävältä tuntuukin. Tekisi mieli demostroida tuota jokaikinen kerta kun hoitaja kysyy jotain ahdistuksen tunteesta. Ala se rätti naamalla hengittelemään syvään ja rauhottumaan. 

Vittu kun vituttaakin kaiken lisäksi. Vituttaa se, että aamulla pitää mennä osastolle, ja vielä enemmän vituttaa se, että sieltä pitää lähteä iltapäivällä. Haluaisin vain kuolla pois, nyt on sellainen olo. Maailman voimat, haudatkaa mut pois yönaikana.

... menee varmaan iltasekoilun piikkiin, lupaan että aamulla ei ole muistikuvia tästä.