Take me, shake me.

Oon yrittänyt kirjoittaa tosissani vaikka kuinka kauan, muttei tästä tuu mitään. En oo edelleenkään hullua hurskaampi (käyttääkseni typerää ja vanhaa sanontaa). Pääpointit tällä hetkellä on, että oon kotiutunut vuodeosastolta, sain kissat eilen himaan ja nyt vaan opettelen taas olemaan. Niin, ja keskeytin koulun. Nyt keskityn itseni kasaamiseen 24/7 ja vaan olen. Koitan olla stressaamatta, vaikka se on vaikeaa. Tässä hetkessä ja nyt, itseasiassa tässä on suhteellisen kiva olla. Kissat kehrää vieressä, tein hyviä suklaahässäköitä ja väsymys painaa.

Mä tein pienen päivityksen mun banneriin. Siivosin osastolta tuomiani tavaroita paikoilleen ja tuo tipahti eteeni. Tein sen J-J:n luona noin kuukausi sitten, iltana ennenkuin lähdin osastolle. J-J vänkäsi, että tein itseni. Ei ollut tarkoitus, mutta... no, Jere kutsuu mua aina Helinäksi, niin... niin halusin olla idiootti ja värittää koneella sen hiukset kökösti pinkillä, niin että se nyt olen minä. Minä - rikkinäinen keiju, lorette.

Ei tässä kauheasti nyt juuri ole sanottavaa. Aamulla taas sairaalalle, illalla sieltä pois. Mmmm. Musiikillisialöytöjä! Asa ja Eisley, en tiedä kuunteleeko kukaan mun kavereista ton tyylistä musiikkia, menee just siihen "näitä Niina kuuntelee iltaisin kotona" kategoriaan. Kannattaa kuunnella jos ei ole parempaa tekemistä.

Rakastuin Asan rytmeihin ja erityisesti lyriikoihin. Mahtava nainen, mahtava ääni. 

Eisley on sitten enemmänkin sitä kaunista taustamusiikkia. Ajatus liitää jossain muualla kuin tässä hetkessä.