Kissoja ja sukkia

Nyt on sellanen olo, että tää mitä nyt on, riittää mulle tosi hyvin. On niin lauantai-fiilis kuin olla ja voi, heräsin aikaisin vaan silittelemään kissoja ja neulomaan. Kehräävä kissa sylissä on kyllä niin vastaus kysymykseen mitä onni on. Kissan pehmeä turkki, pörinä käden alla ja pienet tassut jotka pitävät housun puntista kiinni sanoen "älä jätä mua" saa mut tosi onnelliseksi. Tää on ihana aamu!

Mä alan noin muutenkin pikku hiljaa sisäistämään tän mun uuden stressittömän elämänrytmin, Enää en tunne huonoa omaatuntoa sairaslomasta, vaan otan siitä koko hyödyn irti. Mä olen ja hengitän. Välillä ahdistaa niin että tuntuu kuin hukkuisi ja päivän aikana musta ajatusmassa valtaa mielen, mutta ainakin mulla alkaa olla vähä vähältä paremmin energiaa taistella niiden läpi uuteen päivään. Ehkä se "pienin askelin" ei olekaan ihan huttua, ehkä mä oon vaan tarvinnut hengähdystaukoa elämästä. Mä haluan takaisin opiskelemaan, mutta en kiirehdi. Mulla on, kuten kaikilla muillakin, aikaa, joten miksi kiirehtiä? Jos tuntuu siltä, pysähtykää hetkeksi ja vetäkää syvään henkeen.

Tottakai mua edelleen pelottaa ja ahdistaa tulevaisuus, jokainen edessä oleva huominen on iso mörkö jota en haluaisi kohdata. Edistys jonka olen kuitenkin kokenut on se, että osaan pysähtyä keräämään voimia taisteluun. Mulla on toiveikas olo tänään, just nyt, Ihan sama miltä musta tuntu eilen tai tulee illalla tuntumaan, otan ilon irti tästä hetkestä. Mulla on asiat just eikä melkein hyvin, on viikonloppu, kaksi ihanaa kissaa, paljon aikaa ja ihana poikaystävä jonka kanssa saan viettää tän illan. Nice.

Ehkä pieni kevät-fiilis on valtaamassa mut, en tiedä :D