maanantaina, huhtikuuta 14

It can't rain all the time

Nyt mä haluan kirjoittaa iloisen blogi-tekstin. Mä olen tuntenut itseni tänään suhteellisen onnelliseksi ja onnekkaaksi - siispä kirjoitan iloisen postauksen, jottei koko mun elämä kuulostaisi ihan täydeltä kurjuudelta :)

Mä heräsin tänään tosi väsyneenä siihen, että oli valoisaa, ja melkeinpä heti kättelyssä 0kirosin koko tulevan päivän maanrakoon. Kun tajunta alkoi paremmin toimia muistin, että mä olen Arabiassa, ja että mun vieressä nukkuu maailman paras asia jonka elämääni olen saanut ja jalkojen päällä kissa vaihtoi mukavampaan asentoon. Sillä hetkellä tiesin, että tästä tulisi ihan hyvä päivä.

Hyvän fiiliksen kunniaksi vetäsin pisteet kotiin ja menin tekemään aamupalaa J:lle. Kasvissyöjä paistoi taas kerran innokkaana mutta hämmentyneenä pekonia ja munia ilahduttaakseen barbaarista lihansyöjä poikaystäväänsä. Minä 6, maailma 0!





Mä oon tänään onnistunut olemaan koko päivän tietoisesti tekemättä mitään, joka osakseen on mun psykan ansiota, joka ehdotti mulle, että sunnuntaina pidän paussi-päivän. Eli yksinkertaisesti luvallisesti en tee yhtikäs mitään. Normaalisti tunnen itseni hyödyttömäksi ja idiootiksi ja laiskaksi ja ties mitä jos en tee jotakin päivän aikana (usein kuitenkaan kykenemättä mihinkään toimintaan). Tänään oon tietoisesti antanut itselleni vaan luvan olla, viettää vaikka koko päivän 9gag.com:issa jos siltä tuntuu... jaaaa sen mä oikeastaan olen tehnytkin :D

Oon myös pakottanut kissat antamaan mulle rakkautta ja ottamaan mun rakkautta vastaan. Välillä musta tuntuu, että mä pidän näitä kahta kuin pehmoleluja. Mutta ne on niiiiiin söpöjä ja pörröisiä! Ja tekevät mut onnelliseksi.


Eilen mä pääsin avaamaan mun "prätkäkauden", eli ekaa kertaa sitten viime syksyn istuin kyytiin kun J otti moottoripyöränsä seisonnasta kesäajoon, jei! Mä rakastan sitä vauhtia! Mä jotenkin sokeesti luotan J:hin, mun on vaan helppo istua mukana ja toivoa koko ajan, että mentäisiin kovempaa. Paras tunne ikinä on se, kun pyörä lähtee kiihdyttämään ja hetken aikaa tuntuu siltä, kuin ilmavirta veisi sut mennessää. Odotan tosi innolla lämpimämpiä säitä ja kuivia kesäöitä, että päästään taas ajamaan lujaa Suomen yöhön.

Jos mulla olisi rahaa, mä hankkisin oman kortin ja pyörän, tosin luulen että luotan enemmän J:n ajotaitoihin kuin luottaisin omiini. Voi olla, että toi kyytiläishomma on se mun juttu ajamisen sijaan :D





Eilen oli muuten Hannelen ja Aleksin viime heinäkuusta saakka paljon odotetut kihlajaisbileet. Jee ja onnea vielä, oli kiva tutustua uusiin ihmisiin, nähdä vanhoja kavereita ja tietty ne ei-niin-long-time-no-see-kaveritkin oli ihan hauska taas nähdä vaihteeksi. Paljon ihmisiä pienessä tilassa sai mussa aikaan pieniä ahdistuksen täyteisiä hetkiä, mutta onneksi ne jäivät vaan ruohonjuuritasolle ja pystyin jatkamaan joukon mukana lähemmäs puoleen yöhön saakka. Juomapelit oli kivoja, ja oli kiva huijata ihmisiä juomalla kraanavettä Suomi viina-pullosta. Muutenkin koko illan ajan oltiin J:n kanssa mehulinjalla, koska moottoripyörä... ja mun osalla lääkkeet. Silti oli superkivaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti