Kuinka turhauttavaa on tajuta uudestaan ja uudestaan kuinka järjetöntä kaikki on. Se epätoivon tunne, kun on pakko sulkea silmät, peittää kasvot käsillä ja suunnilleen vinkua ääneen ja hokea "eieieiei":tä. Go with the flow, yhtä älyttömän kuuloista tällä hetkellä kuin keep it simple. Onneksi elämä on kuitenkin loppujen lopuksi aika siistiä, edes vähän lohduttaa.
Mutta, ainakin tuli käytyä uimassa eilen. Yöllä. Meressä. Oli vähän vilpoista. Ei sekään auttanut selkeyttämään ajatuksia, mutta oli hauskaa. Eilen oli hauska päivä. Ilta. Yö. Tätä tulevaa yötä kohtaan mä olen aika skeptinen, mutta pitää sillekin antaa mahdollisuus. Tää ilta on vasta alussa ja aamuun on aikaa, mitä vaan voi vielä tapahtua. Kyllä mä silti odotan aika innolla aamua ja sitä, että pääsee takaisin nukkumaan.
Mulla on niin tyhjäpäinen olo!
Koitan korjata tän kaiken kuuntelemalla Mansonia (joka toisaalta on niin hämmentävää musiikkia, ihmekään kun olen kasvanut kieroutuneeksi), makaamalla äksänä sängyllä ja haaveillen pizzasta. Ja siitä hetkestä, kun ajattelen vain ja ainoastaan kaikkea kivaa ja vaaleanpunaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti