J-J sai mut puhuttua maalaamaan ennenkuin lähti kotiin. Aluksi olin skeptinen: en kuitenkaan jaksa kaivaa tavaroita esille, en mahdu tekemään täällä mitään, kissa on koko ajan tiellä, en mä keksi mitään mitä tekisin... Halusin kuitenkin päästä kokeilemaan mun ikivanhojen öljypastillien sulattamista, niin pakko se oli vaan kokeilla onnea. Tää syöpölaatuinen kuva on harjotus minkä tein, se on vähän vinkura ja värit + viivat on mitä on, mutta käytin ekaa kertaa liituja! Se oli itseasiassa aika kivaa puuhaa, varsinkin toi sulattaminen. Olisin halunnut tehdä töitä öljyväreillä, mutta olen jostain käsittämättömästä syystä vienyt tärpätin ja lyijykynät vintille, ja sinne kiipeäminen nyt olisi ollut jo sula mahdottomuus...
Tässä tää ilta menee piirrellen, sulattaen ja Hopsinia kuunnellen. J-J jättää mulle usein päälle tälläsen räppigansta-fiiliksen, mutta ei siinä, pidän.
Loma btw on kohta ohitse. Kurjaa, mälsää, masentavaa, harmaata... väsymystä. Eilen oli ihana ilta, Hannelen ja Ilsen tuparit toivat kokoon vanhoja ystäviä, olin ihan onnesta pyöreänä. Kun on ympäröity ihanilla ihmisillä, ei pimeyskään tunnu niin synkältä. Ehkä jostain löytyy se voima, millä löydän oman sateenkaareni. Tiedän, että se on mun sisällä jossain, tarvitsen vain aikaa sen löytämiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti