Tänään piti olla kultturellipäivä. Tarkoituksena oli kiertää vähän kirpputoreja, käydä tsekkaamassa Ateneumin 52 Sielua-näyttely ja käydä syömässä ihanaakin ihanammassa Silvopleessa Sörnäisissä. Ja ottaa lävistys. Itseasiassa kaksi. Tiedättekö sen kauhean lävistys- tai tatuointikuumeen mikä iskee silloin tällöin? Mä olin kärsinyt siitä jo vaikka kuinka kauan (olihan niskalävistyksestä jo aikaa!), enkä enää voinut pidätellä itseäni. En vaan millään keksinyt minkä kohdan naamastani rei'ittäisin, niin hetken mielijohteesta tänään aamulla päätin, että nyt on rintojen vuoro. Niinpä kävin rohkaistuakseni ensin muutamalla kirpparilla Vallilassa ja siitä suuntasin kohti Eerikinkatua ja Peteä.
Sattui muuten ihan j-ä-r-k-y-t-t-ä-v-ä-n paljon. Onneksi kipua ei kestänyt kovin kauaan, pari sekuntia jos sitäkään. Puin rintsikat ja tiukan topin päälle: ei kipua. Itseasiassa rinnat olivat melkein enemmänkin turrat. Hyvästelin Peten, otin puhelimen, soitin vaimolle hehkutus puhelun "i did it!" ja sitten soitin äidille pyytääkseni hänet seurakseni Ateneumiin ja Silvopleehen. Ja sitten muutin mieleni. Jäätävä särky alkoi kun olin päässyt viitisen sataa metriä eteenpäin. Auts. Päivän kulttuuriosuus sai siis jäädä väliin, ja kömmin suosiolla kotiin pumppaamaan itseni täyteen särkylääkkeitä.
Välillä mietin, että kuinka tyhmä ihminen oikein on. Samaa kysyi äitikin puhelimessa uutisen kuultuaan, "oot säkin ääliö". Kiitti äiti lohdutuksesta :D
Tehtiin Sinna the Vaimon kanssa taas uusia matkasuunnitelmia: päätettiin, että me lähdetään kesällä 2014 Uuteen-Seelantiin! Wuuhuu, ja syy ei ole yhtään sen enempää eikä vähempää kuin LotR ja Hobitti!!! ♥ Ollaan kuin teinit ja hullaannutaan tasaisin väliajoin uusista jutuista. Tosin näihin hullutuksiin menee tosi paljon rahaa, toisin kuin teininä. Mutta ainakin itse ajattelen lähinnä niin, että elämä on elettäväksi ja koettavaksi. Pitää tehdä pienistäkin ilonaiheista suuria ja jännittäviä ja uskaltaa kokeilla kaikenlaista. Kuten joku viisas ihminen sanoi, jos ollaan Sinnan kanssa jotakin päätetty, niin me melkein poikkeuksetta saadaan tahtomme läpi.
Elämä ei ole takana eikä edessä, se on tässä hetkessä, tässä näin. Pidetään siitä kiinni eikä tehdä asioista liian raskaita, eikö?
Moikkamoi<3
VastaaPoistaBlogissani olis sulle haaste<3
http://r3bell.blogspot.fi/2013/01/haaste.html
Oi ihana Reetta kiitos paljon, mutta olen tehnyt tuon hetki sitten. Haastoin silloin sutkin, mutta koska olen lahopää en tajunnut ilmoittaa kellekään haastaneeni heidät xD
Poista