Yksi väsynyt sielu kukkuu hereillä, vaikka pitäisi nukkua

Tänään kirmasin ah-niin-taidekriittisenä Ateneumin ihanaakin ihanampia saleja lävitse äidin kanssa. Viimeksi olin siellä... Pablo Picasson näyttelyssä (kai), ja kun tässä välissä on ehtinyt käymään niin British Museumissa kuin Chicagon Field Museumissa niin aika pikkuruiselta tuo tuntui. Vaikka kyllä me silti saatiin itsemme välillä eksymään sinne, hups :D 52 sielua on iiiihana symbolismin maisemia esittelevä näyttely, suosittelen sitä kaikille! Jos ei muuten tiedä taiteesta tai taiteilijoista mitään, niin ainakin sinne voi mennä pällistelemään Vincent Van Goghia, sen kaikki sentään tietää, 13e ei ole paha hinta itsensä sivistämisestä. Ja jos joku haluaa seuraa, niin lähden mielelläni uudestaan, helmikuun puoleen väliin saakka aikaa.

Äidillä on joku viimeisen lapsen paapomiskausi menossa, se hyysää siskoa kaikkialle ja vaikka se kuinka tuhahtelee ettei jaksa sen tempauksia niin silti se antaa periksi. No, anyways, se oli taas tänään pois meidän ajasta ja näyttelyn jälkeen äiti kiirehti junalle ja mä otin pienen ratikkakierroksen keskustasta Kaivariin ja Kaivarista Uff:in, kiinalaisen ja Alkon kautta kotiin. Pitää ottaa kaikki irti yhdestä ainoasta vapaapäivästä minkä itselleni viikossa suon :D Tää ilta on mennyt ihan mahdottomissa merkeissä kun olen nauranut itseni kuoliaaksi mun ja Sinnan jutuille! Ihan mahdotonta, miten kenelläkään voi olla tälläinen järjenjuoksu kuin meillä? Jos olisin Richard Armitage juoksisin jo, ja lujaa juoksisinkin, niin että speedot varmasti ratkeisivat siinä vauhdissa!

Lisäksi oon miettinyt mun uusia tulevia hiuksia, ja päätin, että haluan värikarttaani sinistä ja pinkkiä, mieluiten liukuvärjättynä, mutta leikkauksen suhteen en ole vielä täysin varma... haluaisin ehkä olla radikaali ja leikata toisen puolen päästä ihan lyhyeksi ja jättää toisen pitkäksi + sivuotsatukka.

Jeffree puki teoiksi juuri sen mitä hiusväriltäni halusin!

Toi malli vaan ei oo se mitä itse haluaisin. Haluisin että hiukset olis pidemmät, ne voisi olla aika samaa mittaa mitä mulla nyt on, ja otsatukan pitäisi olla vinompi, kun Jeffreellä ei käytännössä ole erillistä otsista ollenkaan. No, meen kampaajalle ja toivon että mut ymmärretään oikein :D Mutta rakastan tota väriä! En tosin halua edes kuvitella kuinka tuskaa ton ylläpitäminen on, kun ei voi enää läväyttää yhden väristä colormaskia päähän hiustenpesun yhteydessä.

Ja tähän turhakepostauksen loppuun: mun italialainen kaveri Fraz Valo piirsi musta ihanan kuvan! Se on niiiiiin söpö, mä rakastan sitä ♥