Rakastan sen hymyä ja naurua ja varsinkin ääntä! Rakastan sitä, että tavattiin muutama Zombie keikan jälkeen ja rakastan sitä että John oli niin ihana! Teen vielä jonkin ylistyslaulun sille!
Kaiken kaikkiaan voi varmaan arvata, että tuo extempore matka Ruotsiin oli kaiken väärti. En ollenkaan kadu että tuhlasin rahani siihen ja syön seuraavan vuoden makaroonia jotta kykenen maksamaan vuokrani, enkä sitä, että varmaan olen loppuvuoden sairaana sen myrskyn takia. Ruotsin jonotusjärjestelmä on ehkä maailman parhaimmasta päästä, kaikki sujui järjettömän helposti! Ottakaa Lontoo ja Milano mallia, kiitos!
Mä en oikein osaa sanoa mikä Mansonia vaivaa, tää keikka oli nimittäin edellistäkin vaisumpi. Bändiläiset eivät ole keskenään kontaktissa, Manson itse haahuilee lavalla sen oloisena kuin tätä ei ollenkaan kiinnostaisi olla siellä ja mOBSCENEN aikana tapahtui jotain todella outoa, joko Manson unohti sanat tai joku soitti väärin tai kyseessä oli jokin tosi umpitaiteellinen kikka joka meni multa ohitse. Slo-mo-ti-on oli vielä tylsempi kuin Lontoossa ja muutenkin koko setti juostiin lävitse. Twiggy eikä Fred liikkuneet kertaakaan paikoiltaan (joka toisaalta oli mulle Twiggy-fanille vaan hyvä!). No, silti kyseessä oli Marilyn Manson ja nautin joka hetkestä, nyt alkaa vaan olemaan jo sen verren vertailupohjaa, että uskaltaa sanoa jos keikka ei ollut niin hyvä.
Sitten vähän Twiggya! Aaaa, meillä oli, ainakin mun mielestä, koko keikan ajan Twiggyn kanssa outo katsekontakti, välillä jopa ahdisti kun se vaan tuijotti suoraan silmiin ja kallisti päätäänkin jossain vaiheessa vähän kysyvänä. Mutta oli silti aika kylmät väreet Coma Whiten kertosäkeen aikana katsoa sen silmiin ja vaan... fiilistellä! :D Onneksi Twiggy on taas bändissä!
Rob Zombie... aivan mahtavaa! Lontoon keikka, joka oli mun ensimmäinen Zombie, oli tajunnanräjäyttävän hyvä ja Tukholma vieläkin parempi! Oli ihanaa, että meillä oli eturivissä hiukan tilaa tanssia ja riehua. Sinna sai jonkin kohtauksen kun Piggy D. moikkasi sille lavan toisesta päästä ja mä olin yhtä sydänkohtausta koko keikan koska lavan oikeareuna ja John5. Mun mielestä on vähän turhankin iso dilemma, että Piggy D:llä on vasuri ja Johnilla oikea, missä meidän Sinnan kanssa sitten oikein pitäisi olla? Haha :D
Me oltiin suunniteltu ottavamme paidat pois Living Dead Girlin jälkeen, mutta no, ei ne ihan niin kauan pysyneet päällä. Kaikkien olisi pitänyt nähdä Johnin ilme, virne muuttui leveämmäksi x10 ja viiden sekunnin sisään jokaikinen bändiläinen magnustimaisesti kurkkasivat meitä riippumatta siitä missä päin lavaa menivät sillä hetkellä. Unohtumattomia hetkiä lavalla part. miljoona tosiaan! Ja jostain kumman syystä John5 ja Piggy D. olivat kuin liimautuneita lavan oikealle puolelle, hmm... Ja joo, kyllä tissejä piti vilauttaa kun niin kauniisti pyydettiin, mutta ei siitä sen enempää!
Keikan jälkeen oltiin ihan jossain kaukaisimmissa sfääreissä mitä tästä maailmankaikkeudesta vaan löytyy! En vieläkään jaksa uskoa sitä kaikkea todeksi, pelkään koko ajan että havahdun hereille ja löydän itseni Hovetin ulkopuolelta. Ja kaiken sen kruunasi tapaaminen Zombieiden kanssa! Voiko olla enää yhtään onnellisempi?
Jonottaminen on NIIN kivaa...
PS. Ei tajuttu edes pyytää nimmareita! Liimasin itseni Johnin kainaloon, Sinna melkein varasti Piggy D:n, me yhdessä melkein puolitettiin Piggy (kristillinen tasajako hei!) ja aaah, ne lupasivat tulla Suomeen ensi kiertueella, ja parempi olisikin pitää lupauksensa!
Ne kuuluisat maailman onnellisimmit tytöt!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti