Mun mielestä on kiva, kun täällä on kavereita kylässä ja yökylät on tosi jees juttu, mutta silti, on ihanaa tulla tänne, heittää housut jalasta, laittaa villasukat jalkaan, avata jäätelöpurkki ja lösähtää viltin alle YKSIN. Yksinäisyys on välillä aika bueno juttu.
Eilen mun piti mennä kahville illalla. No ihan perus, että "kahvin" sijaan ensimmäinen juoma on tequila. Ja seuraava. Ja kolmas. Ja neljäs. Ja viides. Haluaako joku muu lähteä kahville? :D Ja olen olettanut että yleensä kahvilta tullaan kotiin illalla, mutta tältä "kahvilta" viiden aikaan aamulla. Taksilla. Määritelmä "mennäänkö kahville TAI JOTAIN" sai aivan uuden merkityksen, seuraavan kerran tyydyn ehkä jättämään tuon loppuosan pois kutsusta... Hauskaa oli, ei siinä mitään.
Lisäksi päätin tossa pari päivää sitten, että haen ihan tosissani Kilroyn kautta opiskelemaan London Metropolitan Universityyn journalismia. Mua vaan jännittää ihan kauheasti! Mitä jos en osaa täyttää sitä hakemusta, mitä jos mun kielipää ei riitäkään yliopistoelämään? Ja samaan aikaan koetan vaan ajatella rauhoittavasti: mä olen jokatapauksessa muuttamassa Lontooseen, eli en menetä mitään. Aina voi hakea, sillä mitään ei saa jos ei yritä. Tää on vaan mun elämässä niin iso asia, että perhoset liitelevät vatsassa ylinopeutta. Mulla on 15.1. saakka aikaa hoitaa hakemus Kilroylle, että ehkä pitäisi pikku hiljaa soitella sinne ja kysyä, mitä kaikkea mun pitää tehdä. Apua! :D
Ja sitten vielä pakollinen tapaturma-tilannekatsaus: kainalosauvat sucks. Ei mulla muuta, tuntuu kuin olisin tehnyt kaksipäivää putkeen olkapäitä ja rintalihaksia salilla. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.
Sain muuten eilen ostettua niitä CD-levyjä mitä halusinkin! Ja ostettua suurimman osan joululahjoista, huh! Päätin kuitenkin olla niin itsekurillinen, että paketoin levyt (ja kirjan jonka ostin tänään) ja annan niiden odottaa aattoon. On sitten kiva kun on paketeita avattavana töiden jälkeen, haha :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti