Välillä on sellainen olo, että tää ympäröivä todellisuus on NIIN TYLSÄ että sitä pitää itse vähän muovata. Mulle nauretaan kun tykkään yksisarvisista ja sateenkaarista, mulla soi päässä lastenlaulujen tunnarit ja kun en keksi miten ne menee niin kyselen niitä vaikka lentokapteeneilta, ihmiset ihmettelee miksi 22-vuotias katsoo Disneyn prinsessapiirrettyjä ja osaa kaikki muumi-jaksot ulkoa. Miksi hypin näkymätöntä hyppynarua pitkin elämäni? En siksi, että olisin mitenkään jälkeenjäänyt (toisaalta tästä ei ole todisteita, haha :D) vaan siksi, että mä haluan mun todellisuuden olevan pastellinsävyinen ja täynnä kaikkea jännää. Miksi tyytyä harmaaseen kun voi saada sateenkaaren?
Ehkä se on myös jokin oikotie, on paljon helpompi elää naiivia elämää ja sulkea silmänsä siltä "oikealta" todellisuudelta. Elän tässä ja nyt, kaikki järjestyy, kuolema tulee kun on tullakseen. Nautitaan toisistamme ja tästä maailmasta nyt, jooko? Ja vinkkinä, katsokaa jokin piirretty tänään, tulette varmasti paremmalle mielelle!
G O O D M O R N I N G F I N L A N D !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti