On outoa huomata, että sydän kääntyy nurin kun ei saa vastausta tekstiviestiin vuorokauden sisällä, tai että tajuaa vähän väliä pyörittelevän peukaloa puhelimen "soita" painikkeen päällä. On outoa tajuta, että on taas ikävä jotakuta, että haluaisi kertoa asioita toiselle. Tai että haluaisi painaa pään toisen rintakehää vasten ja sulkea silmät. Ehkä vähän ällösiirappitekstiä, mutta oikein tunnen kuinka mun rationaalinen puoli alkaa hämärtyä ja humalaan verrattava olotila valtaa alaa pääkopassa. Pitäkää ihmiset mut ankkuroituna suht lähelle maanpintaa!
Tässä samalla kun olen mättänyt itseäni jouluruokaähkyyn ja kuunnellut erinäisiä rakkauslauluja, olen tehnyt pienen havainnon. Voi olla, että tämä tunne johtuu ennemminkin siitä, että haluan rakastaa jotakuta kuin siitä, että olisin ihastunut. Mulla on tällä hetkellä niin voimakas fiilis siitä, että haluaisin jossain olevan sen henkilön jota voisin kutsua Rakkaaksi. Ja nimenomaa niin, että taju meinaa lähteä kun rakastaa ja jumaloi toista niin paljon. Sellainen henkilö olisi nyt aika bueno, tilaisin yhden kiitos!
Tässä tekstissä ei oikein taida olla päätä eikä häntää, mutta menkööt. Ihastumisessa itsessään ei ole mitään outoa, vaan siinä kun kohde on eri kuin se, johon olet tottunut kuluneiden vuosien aikana.
Muutoin kaikki on sujunut hauskasti: keitin aamulla riisipuuroa enkä edes polttanut sitä pohjaan! Sain katsottua Lumiukon, pääsin ajoissa töihin, töissä oli mukavan leppoista plus hyvää ilmaista ruokaa, sain kyydin kotiovelle työpäivän jälkeen, laitoin jouluruokaa, poltin kynttilöitä, avasin ihanat lahjat, kuuntelin musiikkia ja fiilistelin! Mahtavaa, mahtavaa, mahtavaa, en käsitä miksi ihmiset ragee jos joku joutuu viettämään Joulun yksin, tää oli mulle iloinen kokemus!
Huomenna vielä iltavuoro ja sitten otan pienet kahden päivän joululevot. Voisin vaikka tehdä hassun hauskan postauksen mun kämpästä, jota oon kirjoittanut jo monta päivää, ehkä saan sen valmiiksi ke-to :D
PS. Chisun Yksinäisen Keijun Tarina!!!! Miksi en ole koskaan kuullut tätä, tää on niin mun lempparibiisi ainesta! Siinä on sanat joita meidän kaikkien sietäisi miettiä!
Siipiinsä keijupölyä hän hieroi aamuisin
että vastatuulessakin lentää jaksaisi
Kovat oli ajat ollu hällä takana
mut kuka uskois et' on olemassa
surullisia keijuja?
että vastatuulessakin lentää jaksaisi
Kovat oli ajat ollu hällä takana
mut kuka uskois et' on olemassa
surullisia keijuja?
Pää painuksissa mainitsi hän kerran
murheistaan
Fauni hymähti, ei ottanut tosissaan
Kuinka muka siivekäs niin maassa olla vois?
Vakavasti otti vasta kun tuo pieni keiju
nukkui pois
On paratiisi meillä täällä näin
vaan ei aina kaikki koe sitä näin
Sillä faunin, peikon, keijunkin
suru joskus kiinni saa
ja vie mukanaan
Yksinäisen keijun tarina kosketti kaikkia
Peikot lohdutteli keijuja, haltijat fauneja
Kaikkialla huokausten kera toistettiin:
Miksi se yhden hengen vaati
ennen kuin me muistettiin:
Ois paratiisi meillä täällä näin
jos elettäisiin aina lähekkäin
ja vaikka faunin, peikon, keijunkin
suru silloin kiinni saa
se ei vie mukanaan
Ois paratiisi meillä täällä näin
jos elettäisiin aina lähekkäin
ja vaikka faunin, peikon, keijunkin
suru silloin kiinni saa
se ei vie mukanaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti