Motivation, motivation, motivation

Mä yritän kovasti vetäytyä takaisin mun fitness-elämään, jonka oon hukannut tässä parin viimevuoden aikana. Syitä lipsumiseen oli monia: erosin mun pitkäaikaisesta poikaystävästä, olin ekaa kertaa aikuiselämäni aikana sinkku, muutin ensimmäistä kertaa yksin asumaan, lopetin töissä ja aloitin koulun, mun elämään virittyi uusi ihmissuhde johon halusin uhrata paljon aikaa.. plus rutkasti tekosyitä. Nyt oon kuitenkin ottanut itseäni niskasta kiinni, heittänyt selittelyt nurkkaan ja kävin sopimassa uuden salijäsenyyden.

Salijäsenyyden lisäksi olen alkanut pyöräillä. Pyöräilen oikeastaan kaikkialle mihin ikinä menenkin. Ei enää aikaa bussikortilla, nyt on pakko ottaa fillari alle jos haluaa vaikka käydä kaupungilla. Sen lisäksi oon yrittänyt viritellä itseäni juoksuharrastuksen pariin. Mä oon aina inhonnut juoksemista, eikä se vieläkään kivaa ole ja etenen siinä pienin askelin, mutta jotain sekin. Mä vaan en tiedä miten olla juostessa: mihin päin katson, mitä ajattelen ja miten asettelen kauriin koipeni niin, etten kompastu niihin!

Mä toivon et tää mun motivaatio säilyy eikä kuole. Mulla on paljon kurottavaa entiseen minääni, mutta se ei ole mahdotonta. Tein viimeksikin tän saman muodonmuutoksen, pystyn siihen uudestaan!

Ainiinhei! Oon ihan kokonaan unohtanut mun positiivisuus-listauksen! Viimeaikojen positiiviset asiat:

• Vappu-torilla mua sanottiin kauniiksi monta kertaa, siitä tulee aina hämmentynyt ja vaivaantunut olo, mutta silti se jättää hyvän mielen
• Lasten ilmeet, kun ne sai vappupallon
• Värjäsin itse tukkani, ja se onnistui!
• Ravintola safka tänään, J:n kanssa
• Sushi- ja drinkki-ilta vappuna Merjon ja Antin luona
• Ostin tänään tosi söpön mekon Tiian valmistujaisiin, se oli kokoa S ja mahtui mun päälle!